Keskiviikon SM-ryhmän treenirata näytti tältä: 

Illan treeni ei aiheuttanut suurempia ongelmia, vaikka olin jonkseenkin varma puomin vetävän kakkoshyltä liikaa, mutta menin lähelle hyppyä kolme kutsumaan ja sitten valssilla kääntö putkeen 4. Vitoselle olin suunitellut wiskyleikkauksen, mutta putki neljä antoi niin voimakkaasti hypyn väärälle puolen, että paremmin onnistui pakkovalssi-jaakotuksella. Ennen ysiä koira hyvin näppeihin ja kääntö kymppiputkeen. Pituudelta käänsin Joyn ennakoivalla valssilla oikealla ja sitä kautta A:lle, mutta koska linjasta tuli vähän kökkö muutettiin suunnitelmaa niin, että jaakotin pituudelle ja käänsin Joyn vasemmalle. Hypylle 13 niistovalssi, lähetys hypyn 14 takaakiertoon ja backlapillä lähetys hypylle 16 ja puomille, jolloin itse layeröin esteet 14, 28 ja 20, eli pääsin kirmaamaan suoraan hypyn 17 taa. Vekki ennen hyppyä 18, lähetys putkeen ja itse kirmasin valssiin putken 20 eteen ja muistinpa tehdä putkijarrutuksenkin 20:lle. Hypylle 23 niisto-persjättö ja ennen A:ta takaaleikkaus. Ennen hyppyä 28 Joy hyvin näppeihin ja linjaus putkeen 29, jolloin pääsi taas layeröimään putken 20 ja pääsin ohjaamaan Joyn hypylle 30. Nollankin sain ko. radasta puserrettua, joskaan en ensimmäisellä yrittämällä.

Sunnuntaina oli oman seuran hallilla 1-2-luokan koirakoille koulutuspäivä, kouluttajana Janita Leinonen. Olin ilmoittautunut Joyn kanssa parin viikon päästä olevaan 3-luokkalaisten päivään, mutta kun eräs ekaan koulutuspäivään ilmoittautunut ehdotti vaihtoa suostuin siihen ilomielin, Joyn juoksu kun alkanee lähiaikoina. Janitan treenit eivät koskaan ole helppoja, joten en epäillyt hetkeäkään etteikö meille olisi opittavaa. Treeniradalla oli mittaa 28 esteen verran ja treeniaikaa jäi radan läpikäymisen jälkeen 20 min / koirakko. Sen verran paljon riitti hiottavaa muutamassa asiassa, etten päässyt kuin esteelle 27 Ensin hioimme vastakäännökseen ja valssiin tarvittavaa ponnistuspaikan merkkaamista. Olen tehnyt sen kahdella kädellä, mutta Janitan mielestä riitti että se tehdään koiran puoleisella kädellä, vähän kuin yrittäisin tuupata koiran esteestä ohi. Mukaan liitettiin jarrutus eli joko hyvissä ajoin tehty suhahdus tai "Joy!". Ja hyvissä ajoin tarkoitti sitä, että jarrutusinfo on annettava koiralle ennen kuin se lähtee ponnistusta edeltävään laukka-askeleeseen. Radassa oli meille normaalisti niin kovin vaikea kohta, eli Joy tulee takanani urku auki ja mun pitää kääntää se seuraavalla hypyllä wiskyleikkauksella. Saan kyllä Joyn oikealle hypylle ja kääntymään siltä oikeaan suuntaan, mutta käännöksestä tulee kovassa vauhdissa väljä. Janitan mielestä käsinäyttö hypylle tuollaisessa tilanteessa on Joyn yliohjaamista, eli hänen mielestään riittää kun pysähdyn hetkeksi ennen hyppyä ja näytän suunnan hartialinjani käännöksellä. Toimi todella hyvin, mutta se pysätymisen vaikeus! Vuosikausia kun on kuullut siitä, että radalla ei saa pysähtyä, niin vaikeetahan se on. Yllättäen backlap aiheutti ongelmia. Oli sellaisessa paikkaa, ettei mikään este varsinaisesti ollut houkuttelemassa, vaan ihan "tylsästi" hyppy. Janita valistikin että backlappiä ei tehdä sivekkeen kohdalle, vaan se pitäisi saada tehtyä riman alueella ja että kun koira on saatu hypyn toiselle puolen on ohjaajan toisen jalan käytävä myöskin sillä puolen (joskin tietty eri sivekkeen puolella), muuten koira saataa hypätä hypyn takaisin päin, niin kuin Joy tekikin. Backlapin jälkeen mentiin yksi hyppy josta kääntö suoraan putkeen, jonka jälkeen kaariputkeen kuolleesta kulmasta. Jälkimmäiseen putkeen oli tarkoitus viedä pakkovalssilla, mutta Joy ampaisi kerta toisensa jälkeen suorasta putkesta väärälle hypylle, välittämättä haltuunottoyrityksistäni. Niinpä kohta muutettiin niin, että kun Joy oli n. 2 m päässä ekasta putkesta teinkin jo persjätön ja perskutarallaa, peliväline kääntyi suoran putken jälkeen erehtymättä haluamaani putkeen ilman mitään sen kummempia haltuunottoja.

Illalla oli vielä Funnyn ohjatut treenit. Hassua, että vaikka Funny ei oikeasti osaa vielä yhtään mitään, niin tehtiin samaa rataa kuin muutkin, tosin pätkissä, mutta tyyppi paineli jo 7 esteen pätkää, vaikka tähän asti kolme on ollut maksimi. Radalla oli mukana takaakierto, niisto ja hienosti irtosi putkeenkin. Takaaleikkauksiakin harjoiteltiin hieman, mutta ne kaipaavat vielä runsaasti työtä. Kujakeppejäkin tehtiin, eli harjoiteltiin avo- ja umpikulmia yhden hypyn takaa lähetettynä. Hirmuisen taitava tytsy ja keskittymiskykykin näyttää kasvavan.