Perjantai-iltana menimme Kitin, Lauran ja Seijan kanssa Ristarin pelloille lenkittämään koiria. Mukana olikin kunnioitettava määrä koiria, eli russelit Niilo, Tarmo ja Kerry, parsonit Tuuli, Sohvi ja Jasu sekä espanjanvesikoirat Joy, Voro, Bondi, Alma ja Mimmi. Yhtään riidan poikastakaan ei tullut, vaikka koko lauma painalsi menemään irti. Tai no, Niilo joutui vähän hätistelemään Bondia, joka taisi vähän ihastua Niiloon.

Lauantai sujui rauhaisasti. Siivosin taloa ja pesin pyykkiä. Kaivoin jo varastosta pentulaatikon esille ja vähän mallailin mihin sen sijoittaisin. Viimeksi pidin pennut ekan kaksi viikkoa Kerryn kanssa yläkerran rauhallisimmassa sopukassa, mutta koska siellä ei ole ikkunoita on se vähän pimeä. Niinpä olen ajatellut laittaa pentulan tällä kertaa yläkerran vierashuoneeseeni, mutta katsotaan nyt miten se sinne istuu. Luultavasti en malta olla pennuista erossa, joten veikkaan että siirrän ne jälleen alakertaan viimeistään kolmiviikkoisena. Onneksi olen vuosien varrella hankkinut useampia koiraportteja, sillä en todellakaan aio jättää poissa ollessani pentuja Joyn tai Voron kanssa samaan huoneeseen. Kerryllä tulee maanantaina kuusi viikkoa astutuksesta ja sillä on paino noussut jo 500-700 grammaa. En hoksannut punnita sitä astutuksen aikoihin, mutta yleensä se painaa 6,3 - 6,5 kg.
Päivällä kuulin surullisen uutisen. Erään russelikasvattajan talossa oli ollut tulipalo ja perheen koirat olivat kuolleet. On varmasti kyllin kamalaa menettää koko omaisuutensa asuntoaan myöten tulipalossa, mutta jos vielä koirat tai muu perhe menee siinä samalla, niin toipuminen vie varmasti vuosia!! Olen pitänyt koko Joyn pentuajan lieden sulakeet pois päältä poissa ollessani ja vaikka kertaakaan ei liesi ole ollut kotiin tullessani päällä, niin aion jatkaa sulakkeen kanssa venkslaamista, sillä sulaketaulu on eteisessäni ja siinä on automaattisulakkeet, eli toimenpide on erittäin nopea tehdä.
Lauantai-iltana sain yllättäen skypen kautta kontaktipyynnön ihan oudolta ihmiseltä, joka viestissään viittasi äitini tädin perheeseen. Hyväksyin kontaktipyynnön ja laitoin hänelle viestiä. Samantien hän soittikin skypen kautta ja jos en ihan väärin ymmärtänyt, niin soittaja oli äitini isoisän veljen pojan poika! Kävin ilmi, että olen ollut hänen poikansa kanssa vuoden verran samassa koulussa ja että hän asuu noin 10 km päässä äidistäni. Minut hän oli löytänyt kotisivujeni kautta, sillä sieltä löytyy koirieni sukutaulujen lisäksi myös omani :) Annoin hänelle sekä äitini että Leo-enoni puhelinnumerot ja hän lupasi ottaa heihin yhteyttä. Sitten olikin pakko soittaa äidilleni, Leolle sekä Meeri-tädilleni ja kertoa asiasta. He ottivat innostuneesti vastaan tiedon uudesta löytyneestä sukulaisesta ja jäivät odottamaan yhteydenottoaan.
Kävin vielä illalla treenaamassa Voron kanssa parinkymmenen minuutin ajan hallilla. Tarkoitus oli vahvistaa sunnuntain kisaa varten puomin ylösmenokontaktia. Kuinka ollakaan en muistanut ottaa vettä mukaan, eikä hallillakaan ollut yhtään :( Treeni meni tosi hyvin, mutta veden puuttuminen lopetti treenin vähän ennen aikojaan.

Sunnuntaina menin Purinalle Helsinkiin kisaamaan. Ensimmäiselle radalle oli ilmoitettu 62 maxia ja me läksimme radalle loppupäässä. Rata meni mielestäni hyvin ja Voro oli yhteistyöhaluinen ja kuulolla. Radalta ei tullut virheitä, mutta valitettavasti ihanneaika ylittyi harmittavat 1,2 sekuntia. Videolta rataa katsoessani täytyy vain todeta, että ainakin A:n alastulo on aivan liian hidas ja siinä menee ihan turhaan aikaa hukkaan. Agilityradan videon löydät täältä. Radalta tuli paljon hylkyjä ja muita virheitä, joten sijoituksemme oli hienosti 8. Hyppyradalle oli ilmoitettu 60 maxia ja se meni oikein hyvin, lukuunottamatta sitä tosiasiaa, että Voro suoritti radan puolivälin tienoossa hypyn kun olisi pitänyt mennä putkeen. Ohjaus oli luvalla sanoen siinä kohtaa täysin olematon, joten Voro meni kannaltaan loogisimmalle esteelle :) Tiesin kyllä edellisen putken näyttävän ko. hypylle, mutta kisan tuoksinnassa unohdin asian ja pidin vain kiirettä, että ehtisin jälkimmäisen putken päähän ennen Voroa. Videon hyppäristä löydät täältä. Kaikenkaikkiaan radoista jäi tosi hyvä maku :)
Illalla menin Marin luo poikansa Mikaelin 4 vuotissyntymäpäiville. Päivänsankari oli vähän känkkäränkkätuulella, mutta ei kuitenkaan ihan mahdoton käsitellä. Napsin Mikkiksestä ja pikkuvieraistaan muutaman kuvan, jotka löytyvät kuvagalleriastani. Kuvasin myös perheen Eppu-russelia, jonka trimmi oli varsin mielenkiintoisessa vaiheessa.
Kotiin päästyäni alkoi olo olla huono. Minulla oli jo aamulla kurkku hieman kipeä sekä nenä vuotava, mutta päivällä kisoissa alkoi närästää ja kotiin päästyäni tuntui kuin lämpö nousisi. Huomenna olisi tarkoitus mennä treenaamaan, joten täytyy toivoa tämän olevan taas kerran pikapöpö.

Hyvää alkavaa viikkoa toivottaen
Kirsi