Tiista: SM-ryhmän treenit:

Rata vaikutti kahta kohtaa lukuunottamatta oikein hyvin vietävältä. Ei niissä kahdessa meille haastavammassakaan kohdassa mitään muuta ongelmaa ollut, kuin että ekassa joutuisin taas reilusti Joyn takaa kääntämään sitä ilman että se suorittaisi ylimääräisiä esteitä ja toisessa kohdassa joutuisin jättämään sen yksin tekemään A:ta sillä sieltä käännyttäisiin takaisin päin lähes suoraan putkeen, jonka jälkeen suoraan edessä oli putkin jonne ei saanut mennä, vaan koira piti kääntää tiukasti vasemmalle.

Ekaan ongelmapaikkaan kokeiltiin ihan perinteistä koiran kääntämistä ja Joy kääntyi ihan suht ok (ts. pysyi ainakin reitillä ), tosin paljonkin tiukemmin olisi voinut kääntyä. Toisena vaihtoehtona testattiin takaaleikkausta, mutta koskapa neiti ei lotkauttanut korvaansakaan haltuunottoyritykselleni päätyi se väärälle radalle. A:lla reilu sivusuuntaan irrottaminen teki Joyn epävarmaksi ja mikä pahinta se tuli kerran loikkaamalla alas, jolloin tietty menin onneton ärähtämään sille. No, neiti siitä tietysti nokkaantumaan ja seuraavilla kerroilla jouduin tukemaan sitä. Pidin kyllä edelleenkin sivusuuntaan etäisyyttä, mutta jouduin itse tulemaan samalla tasalle A:n alastulon kanssa. Tästä johtuen en ehtinyt riittävän pitkälle putkea tehdessäni putkijarrutuksen, eli jarrutus tuli aivan putken suulle ja koskapa putki kaartoi hieman oikealle tulkitsi Joy jarrutukseni niin, että tekisin takaaleikkauksen ja kääntyi putkesta väärään suuntaan. 23 estettä pitkä rata päättyi puomiin ja ekalla kerralla hölköttelin juosta reilusti Joyn takana, jolloin se hiljensi reilusti vauhtia kontaktille, eli jäi odottamaan. Sain tehtyä radan kertaalleen nollana, vain yhden riman kolahtaessa. Treenin lopuksi tein vielä muutaman toiston A:ta niin, että olin itse vieressä.

Timo antoi ohjeeksi treenata putkijarrutuksia, haltuunottoja (myös kesken radan kädestä palkkaamalla) ja puomin alastulon itsenäistämistä.

 

Torstai: Sanna Joyn "puikoissa"

Muutaman viikon tauon jälkeen Sanna treenasi Joylla. Jos Daiku oli viime viikolla minulle hankala, niin nyt Joy oli sitä Sannalle. Sanna sai reilusti houkutella sitä, että sai sen ylipäätänsä luokseen, neiti kun olisi istunut tuijottamassa minua tai nuuskinut maton reunan alta makupaloja. Mutta sitten kun Joy suostui lähtöön, niin radalla se teki töitä vain ja ainoastaan Sannan kanssa. Rata oli kyhätty extempore valmiina olleista esteistä ja koskapa Sanna tuli töistä suoraan ja valmiiksi hieman myöhässä, ei varsinaista treeniaikaa rataantutustumisineen jäänyt kuin 40 min, joten aika loppui vähän kesken. Seuraavana hallin varannut taisi tulla tosin tulla halliin reilusti myöhässä, mutta mehän emme sitä siinä vaiheessa tienneet.... Joyn viimeaikainen jarruttomuus, ts. omapäinen radan lukeminen ilmeni myös Sannan kanssa, eli käskytys piti tulla todella aikaisin ja haltuunottopaikoissa oli koira pidettävä hyvin tiukasti kiinni. A:n kontaktin kanssa oli taas hieman ongelmia, ts. Joy pääsi tekemään pariin otteeseen aavistuslähdön, mutta sitten keksinkin Sannan jättävän reilusti enempi välimatkaa kontaktilla kuin itse teen. Lopuksi teimme testimielessä kepeille lähetyksen, jossa Joy ampaisi pujotteluun umpikulmasta A:lta hypyn ja renkaan kautta niin, että Sanna lähti jo heti A:n jälkeen kaartamaan kohti keppien loppupäätä ja sehän onnistui täydellisesti

 

Perjantai: Niinun treenit

Perjantaina menimme viiden jaulaisen koirakon kanssa treenihallillemme Niinun treeneihin. Rata koostui 13 esteestä, joista muodostui 27 estettä pitkä rata. Esteistä vain neljä mentiin kertaalleen ja yksi esteistä peräti neljästi. Tuollaiset radat on aina vaikea muistaa ja pari unohdusta tuli nytkin. Varoittelin heti Niinua Joyn jarrujen olevan vähän hukassa, mutta ennakkovaroittelu oli aivan turhaa, sillä rata oli muutenkin "urku auki" -tyyppinen hyppäri ja Joy pysyi näpeissä juuri sen verran kuin pitikin. Ratapiirroksesta olin katsonut, että kakkoshypylle voisi sopia niisto-persjättö, mutta luovuin siitä kuitenkin kun kolmoshyppy antoi suoraan väärään putkeen ja kolmoselta oli tarkoitus kaartaa hieman vasemmalle ja saada koira taimpaan putken päähän. Niinpä lähetin Joyn kakkoshypylle takaakiertoon, tein heti hypyn jälkeen pienen vekin ja lähetin Joyn kolmoselle yrittäen samalla ottaa sitä hieman haltuun. No joo, häntä suorana edessä olevaan väärään putkeen. Uusi yritys niisto-persjätöllä ja Joy ampaisi kakkoshypyn jälkeen tyrkyllä olevalle muurille. Niinu kehoitti minua malttamaan niistossa vähän kauemmin ennen liikkeelle lähtöä ja seuraavalla kerralla Joy ohjautui täydellisesti oikeaan putkeen ja vieläpä haluamaani reikään. Sitten sainkin tehtyä nollilla hypylle 14 asti, jossa tultiin hirmuisella vauhdilla takaakiertoon, jonne en sitten ihan ehtinyt. Niinpä aloimme hakea meille sopivaa ohjausvaihtoehtoa kepien (nro 8) jälkeen olevalle radanpätkälle, jotta ehtisin hyvin hypylle 12 (= hyppy 7). Kepit sijaitsivat poikittain radan lyhyellä sivulla ja koira tuli sinne umpikulmasta. Keppien jälkeen 90 asteen kääntö oikealle pituushypylle josta toinen 90 asteen kääntö oikealle suoraan putkeen, josta taas 90 asteen kääntö takaisin päin hypylle. Kokeilin ensin juosta keppien vasenta puolta, päällejuoksu keppien päässä lähetys pituudelle, leikkaus takana ja keppien viertä kauheasti rynnien kohti hyppyä 12. Ehdin kyllä ohjaamaan Joyn hypylle 12, mutta olin hypyllä 13 jo aavistuksen myöhässä ja hypyllä 14 totaalisen myöhässä. Koskapa kepeille (nro 8) mentiin aika tiukasta kulmasta, en ollut varma kestäisikö Joy takanaleikkauksen, mutta hyvinhän tuo kesti, joten seuraavaksi kokeilimme samaa niin, että leikkasin keppien takana valmiiksi keppien pituushypyn puolelle. Hyvin onnistui tuokin, mutta edelleen olin aavistuksen myöhässä hypyllä 12. Seuraavaksi kokeilimme niin, että jäin suoraan keppien vasemmalle puolelle ja keppien päästä yksinkertaisesti lähetin Joyn pituudelle ja putkeen kirmaten itse ihan samaa reittiä takaisin, eli layeröin kepit (ja vähän muutakin). Hyvin onnistui putkeen lähetys 10 metristä ja nyt olisin lähes ehtinyt ryystämään kahvit Nyt ehdin hyvin hypylle 14 näyttämään takaakierron ja valtavasta vauhdista huolimatta myös kaikki rimat pysyivät kannattimillaan. Avokulmasta kepeille mentäessä piti olla tarkkana että ehdin ennen Joyta suoran putken päähän, koska jos jäin vähänkin jälkeen ampaisi se kolmanteen väliin. Ei ehtimisessä ollut edes tiukkaa kun suoraan putkeen mentiin sen vieressä olevasta kaariputkesta, joten näytin vain kädellä pikaisesti kaariputkeen missä olen ja sokkona heitin Joyn suoraan putkeen, jolloin ehdin itse jo putken puoliväliin asti. Toisella kiekalla suoraan putkeen tultiin aivan kaasu pohjassa ja piti kääntyä tiukasti oikealle, eli siihen äskeiseen kaariputkeen. Ekalla kerralla Joy kävi putkijarrutuksesta huolimatta lähes kepeillä asti kääntymässä, vaikka itse olin kutsumassa u-putken suulla. Sen verran Joy alkoi olla jo väsyksissä kaahotuksestaan, että seuraavalla kerralla sama putkijarrutus käänsi sen pois koko putkelta, joten hieman tarvittiin käskyn loivennusta. Sen 20 min aikana, joka oli meidän treeniaikamme saimme Joyn kanssa kahlattua koko 27 esteen radan läpi ja Niinu kehui kovasti koiraa kehoittaen kuitenkin vahvistamaan putkijarrutuksia.