Viikonloppu meni mukavasti agilityn MM-karsinnoissa. Viikolta oli jäänyt hiukan univelkaa, joten päätin etten laita kelloa soimaan, vaan herään kun herään. Joo, heräsinhän minä molempina aamuina klo 7.00 silmä kirkkaana. Ei tehnyt yhtään tiukkaa nousta ylös, joten olin Myyrmäessä jo hiukan ennen yhdeksää. Launtaina katsoin maxeista n. 70 viimeistä agilityrataa + minit ja läksin sen jälkeen käymään kotona koirien kanssa puuhastelemassa. Palasin kisapaikalle hiukan kolmen jälkeen katsomaan maxien ja minien hyppärin, mutta medit jätin taaskin suosiolla väliin. Istuin kisapäivän retkijakkaralla, joten selkä, niskat ja hartiat olivat illalla aika jumissa, mutta onneksi lämmin kaurapussi hiukan helpotti. Illalla kävimme koirien kanssa lähimetsässä puolen tunnin lenkin ensikertaa Joyn muutettua meille. Maasto ei ole liian vaikeakulkuista, joten pentu pärjäsi hyvin mukana. Sunnuntaiaamupäivän kärsin hartiaperäisestä päänsärystä, mutta käydessäni maxien hyppyradan aikana kotona hoitelin hartiaseutua taas kaurapussilla ja nappasin vähän buranaa, joten särky helpotti iltapäiväksi. Kyllä oli taas nautittavaa katsottavaa ja ihan huikean jännittävät finaalit! Jos maxijoukkueiden kokoonpano olisi ollut minun päätettävissäni, niin olisin valinnut hetkeäkään epäröimättä Janitan & borcol Cosmon ja Jaakon & borcol Zenin. Jaakko ja borcol Vimma tekevät myös vaikuttavaa jälkeä, mutta heidän joukkuepaikkansa oli itselleni hienoinen yllätys, mutta positiivinen sellainen. Medien joukkueessa walter Taavin joukkuepaikka oli aika ennustettavissa oleva asia, mutta novnou Leija oli itselleni totaalinen yllätys! En nähnyt heiltä kuin viimeisen radan, mutta se olikin mielettömän upea! Lähes uunituore suomenmestari koohon Luka oli myöskin mukava yllätys, varsin vaikuttavan näköistä menoa. Mineissä shelam Pirren ja borter Pyryn joukkuepaikka oli todella mieltälämmittävä asia! Ennakkosuosikkini shelam Kerttu (SM-06) valitettavasti hylkääntyi viimeisellä radalla, mutta oli kyllä mieletöntä kuinka virheetöntä työtä nuori ohjaajansa teki. Katselimme kavereiden kanssa ohjaamistaan ja mietimme kuinka taitavia meistäkin olisi tullut, jos olisimme aloittaneet hänen iässään. Kisojen jälkeen hain vain koirat kotoa ja läksimme Seijan kanssa Ristarille vähän haastavampaan maastoon lenkille, eli taivalsimme osan matkaa lähes umpimetsässä. Koirat välillä pysähtyivät ihmettelemään, että minnes nyt mennään, kun ei ole polkua! Takaisin tullessa Joy ja Bond kävivät rypemässä saviojassa, joten menimme vähäksi aikaa kävelemään nurmikentälle ja hyvinhän lapsukaiset putsaantuivat.

Tänään olikin sitten vuorossa pentuetapaaminen. Hämeenlinnasta saapui Ilo (Pevikan Pallosalama) mukanaan 8-viikkoinen pulipentu, joka kantaa vielä työnimeä "Puli", Helsingistä saapui Rulla (Pevikan Octopussy) ja Seija otti mukaan Pevikan James Bondin sekä Rastan (Pevikan Himppuhamppu). Itselläni oli tietysti Joy ja tänään 4-vuotta täyttänyt Kerry-russeli. Kokoonnuimme ensin Ristarille ja suuntasimme sieltä Vanhan Tuusulantien varrella olevalle hiekkamontulle. En ollut käynyt siellä aiemmin ja jäin kyllä suu auki katsomaan valtaisaa hiekkamonttua - joka oli ainakin neljä kertaa suurempi mitä olin ajatellut. Pennut eivät kovin paljon uineet, vaan keskittyivät lähinnä keskenään nujuamiseen, mutta Kerry ja Rasta uivat sentään jonkin verran. Kerryn takapää tuoksui Rastan nenään sen verran ihanalle, ettei oikein jättänyt Kerryä rauhaan ja lopulta Kerry hermosti siihen täysin. Pennut riekkuivat itsensä ihan poikki, joten ilta on ollut hyvin rauhaisa. Sen verran ison vaikutuksen hiekkamonttu minuun teki, että vietyäni Seijan koirineen kotiinsa jätin Kerryn ja Joyn pois kyydistä ja läksin takaisin Voron kanssa. Montulla ei ollut ketään muita, joten kiersimme montun ympäri ja yritin houkutella Voroa uimaan sillä seurauksella, että Voro nakkasi toisen kenkäni veteen.  Muistaa varmaankin saamansa kohtelun kevään Koirauimalareissultamme, kun tönäisin sen muutaman kerran altaan reunalta veteen.

Nyt rupean purkamaan päivän video- ja kuvasaldoa, joten kiitos seurasta, palataan astialle!