Joyn jalka kipeytyi selvästi kipulääkityksen lopettamisen jälkeen, eikä asiaa varmasti auttanut se, että samanaikaisesti pidensin yhden päivän kolmesta lenkistä noin 1,2 km mittaiseksi, kun viime päivinä olemme kävelleet 3 x 700 m. Käytteli kyllä edelleen jalkaa ihan kivasti, mutta levosta noustuaan jalka oli huomattavan kipeä.

Torstain iltakävelyllä näin vähän matkaa edellämme kissan makaamassa keskellä tietä ja olin aivan varma, että se oli joko kuollut tai vakavasti loukkaantunut. En tietysti voinut mennä kovin lähelle koirien kanssa, enkä uskaltanut laittaa niitä Joyn takia mihinkään kiinni, mutta en halunnut jättää kissaa keskelle tietäkään, sillä sen lisäksi että se makasi keskellä tietä, oli se vielä heti kaarteen jälkeen, jolloin autoilijoille ei jäisi juuri reagointiaikaa. Lähdin jo kävelemään pois päin, aivon raksuttaessa hurjasti, mitä voisin tehdä. Lopulta päätin heittää kissaa päin lumipaakun, näkisin ainakin onko se kuollut. Vähän lähemmäksi päästyäni kissa nousikin yllättäen istumaan, jolloin pysähdyin itsekin. Seuraavaksi kissa lähti kävelemään tietä pitkin vaihtaen pian raviin. Olin keskittynyt niin kovin kissaan, että unohdin vahtia Joyta ja kun kissa lähti raville ampaisi Joy perään! Hihnassa oli toki mittaa noin kaksi metriä, mutta ehti spurttaamaan ja ottamaan muutaman laukka-askeleen. Voin kyllä sanoa että päästelin aikas rumia suupieruja. Sen verran jalkaan sattui, että jätti ravissa aina välillä yhden askeleen ottamatta. Käveli kuitenkin kuten ennen spurttia.

Perjantaina menimme ensi tapaamiselle eläinfysioterapeutti Jenni Laaksoselle eläinlääkäriasema Askeleeseen Hyrylään. Jenni oli minulle uusi tuttavuus ja valittu seurakaverin suosituksesta, kun etsin fyssaria jolle olisi helppo saada ilta-aikoja. Jenni ottaa vastaan Askeleen lisäksi Yliopistollisessa eläinsairaalassa. Leikkauksen jälkeinen fysioterapia poikkeaa aikalailla siitä, mihin olen kilpakoiran fyssarikäynneillä tottunut. Pääpaino on jalan jumppaamisella, kun aiemmin olin tottunut siihen, että fyssarikäynti = koiran läpikotainen hieronta. Toki tälläkin kertaa Joyn selkä ja takajalat käytiin läpi, mutta mielestäni Jenni hieroi vain leikattua jalkaa. Sen sijaan jalalle tehtiin painonsiirtoja sähköimpulsseja (EMS-sähköstimulaattori) apuna käyttäen. Laite on myöhemmin mahdollista vuokrata myös kotikäyttöön. Lisäksi jalkaa pumpattiin suoraksi ja koukkuun, asia joka on minusta itsetehtynä suorastaan vähän pelottavaa. Siksipä pyysin Jenniä valvomaan kun jumppasin Joyta. Olen suorastaan taitava unohtamaan itseni ja koirieni jumppaamisen. Jenni halusi kuitenkin, että tapaamme seuraavan kerran jo viikon kuluttua, joten kun seurantajakso on näin lyhyt, niin ehkäpä saan tsempattua itseni jumppaamaan Joyta...

Jennin yhteenveto ja jumppaohjeet:

Palpoidessa selkeä lihasstrofia vtj etu- ja takareiden alueella. Ei arista. Jalan liikerata jo melko hyvä, polvi ojentuu hyvin ja fix lähellä normaalia. Istumaan mennessä jättää vielä jalan abduktioon, mutta ohjatessa pystyy istumaan suoraankin. Makuulla asento aikalailla symmetrinen.

Jumpat:

Koira seisoo symmetrisessä asennossa, painetaan vtj:n reiden alueelta, jolloin koira nojaa kättä vasten. Päästetään paine, jolloin koira joutuu jännittämään myös vastaan. Työnnetään kevyesti rintakehästä, jolloin paino siirtyy taakse ja takapäästä istuinluiden kohdalta, jolloin paino siirtyy eteen ja palautus. Lisäksi painonsiirtoa niin, että sormi tms. on oikean jalan anturan alla, jolloin koira luonnostaan keventää hiukan oikeaa takajalkaa. Istumisharjoituksia niin, että ohjaan leikattua jalkaa oikeaan asentoon. Pään kääntöjä oikealle kyljelle, jolloin paino siirtyy vtj:lle. Kylkimakuulla jalan kevyttä pumppausta koukkuun ja suoraksi neutraalilla liikeradalla.

Itselle jäi hirmuisen hyvä tunne tästä fyssarista. Hänkään ei tyrmännyt ajatusta agilityn pariin palaamisesta, mikäli kaikki menee hyvin. Korosti kuitenkin toipumisajan tärkeyttä, ettei lähdetä kiirehtimään. Mihinkäänhän meillä ei onneksi ole kiire, ihanalta tuntuu ajatus siitä, että joskus voisimme palata normaaliin elämään ja voisin vaikkapa mennä Joyn kanssa metsälenkille ja päästää sen irti. Huhtikuun jälkeen se on ollut piha-alueen ulkopuolella irti vain viikkoa ennen tätä leikkausta, kun polven suhteen ei ollut enää mitään menetettävissä.