Tänään olen saanut niin hyviä kuin huonojakin uutisia. Joyn lähisukulainen on ollut tutkimuksissa, jossa selvitettiin sairastaako se addisonin tautia (lisämunuaisen kuorikerroksen vajaatoiminta), sillä kun on ollut vähän saman tyyppisiä oireita kun ko. taudissa on. Asia huoletti minua kovasti, sillä kysessä on perinnöllinen sairaus ja postitiivinen testitulos olisi lopettanut Joyn jalostussuunnitelmat. Testitulos saatiin tänään ja se oli negatiivinen!! Loistava uutinen ja helpotus on valtava.
Päivän huono uutinen on se, että ihan ensimmäisestä pentueestani oleva russeli Essy, joka täyttää maaliskuussa 16 vuotta, on alkanut juomaan todella paljon ja oli ollut tänään tutkimuksissa. Munuaisarvot olivat olleet hiukan koholla, muttei mitenkään hälyttävästi. Essy sai nyt sitten munuaisten vajaatoiminnasta kärsiville suunniteltua teollista muonaa, toivottavasti siitä on apua. Kerroin myös Teijalle kaiken mitä Ginnyn "kotiruokinnasta" muistin. Täytyy toivoa, että erikoisruokavalio auttaa vielä Essyä. Teija tietää mitä on odotettavissa, joten uskon hänen pystyvän päästämään Essyn viimeiselle matkalleen ajoissa, ennen kuin se ehtii kärsiä liikaa. Ajatus Essyn tulevasta pois menosta surettaa minua jo etukäteen, mutta on lohdullista tietää, ettei päätöstä tulla pitkittämään liikaa.
Tänään oli Joyn treenit ja vuorossa treenirata, joka oli meille aivan liian vaikea, eikä kukaan muukaan sitä kyllä virheettä tehnyt. Teimme vaikeita paikkoja pätkissä, joten saimme koko radan tehdyksi. Rata näytti jokseenkin tältä (este nro 13 esittää okseria):
- takaahyppy nro 6, jossa Joy alkoi siinä määrin hakea takana olevaan putkeen, että jouduimme oikeastaan luovuttamaan
- kääntö hypyltä 17 hypylle 18 (putki veti sen verran, että tuli isoa kaarta + minulla on kiusallinen tapa mennä saattamaan liian pitkälle)
- kääntö hypyltä 19 hypylle 20 (pujottelu veti)
Puomilla vapautin ekalla kertaa vähän turhan hätäisesti, mut toka kerta oli täydellinen. Ennalta jännäsin myös pujottelua, sillä olen tällä viikolla joka aamu tehnyt muutaman toiston 4-6 kepillä niin, että pujottelun päässä on ruokakuppi. Tarkoitus on opettaa Joy laskemaan päänsä alemmaksi, mutta valitettavasti olen muutaman kerran joutunut ärähtämään sille, kun on yrittänyt kupille ohittamalla keppejä. Tästä johtuen Joy on mennyt hiukan epävarmaksi, ts. pysähtyy kesken pujottelun tuijottamaan kuppia ja odottamaan lupaa siirtyä sinne. Pelko oli kuitenkin aiheeton, en sitten tiedä joko pää on alkanut laskea. Toistoja tuli aika paljon ja itselläkin hiki virtasi. Hyvin koiruli jaksoi tehdä töitä, vaikka joikin sitten puoli kuppia vettä kerralla.
Kommentit