Aamulla suuntasin Ojankoon Vantaalle. Rata vaikutti varsin kivalle, lukuunottamatta vietiä kolmoshypyltä neloselle, sillä putki oli ikävän houkuttelevasti takana. Toinen tarkkuutta vaativa paikka oli keinulle vienti, sillä keinu oli aika vinosti. Rimat olivat tällä kertaa 35 cm:ssä ja pohja varsin mainio. Suunnittelin sekä alkuun että keinulle vientiin pari eri versiota ja päätin vasta radalla miten kohdan veisin.

Joy pysyi taas erittäin hyvin lähdössä, mutta unohdin jarruttaa sitä ennen kakkoshyppyä, joten kaarre meni todella pitkäksi ja jouduin lähettämään sen kolmoselle jatkoa ajatellen aivan väärästä kulmasta. Sitten vaan soveltamaan ja sain sen hyvin viedyksi neloselle. Keinulle vienti onnistui erinomaisesti, mutta hiukan oli liikaa vauhtia, joten keinulta lähtö ei ollut hyvä. Jälleen muurin jälkeinen käännös jäi ennakoimatta ja jouduin käskyttämään melko rumasti. Renkaalta Joy kääntyi jostain kumman syystä väärään suuntaan. Se ei ollut ainoa koira joka niin teki, joten joku siellä veti. Sain kuitenkin korjattua sen reitille, mutta sitten aloin ennakoimaan käännöstä ja tulin kääntäneeksi Joy hypyltä takaisin. Loppurata menikin sitten todella kivasti, joten kun maalissa kuuluttivat tuloksen olevan viisi vp, niin suoraan sanottuna pääsi suusta "vittu". Eniten tietty ketuttaa se, että ko. hypyllä ei olisi tarvinnut välttämättä edes ennakoida käännöstä, sillä sen takana ei ollut ensimmäistäkään houkuttelevaa estettä vaan aita, eli vaikka Joy olisi hypännyt pitkäksi olisin saanut vietyä jatkon ongelmitta. Nollia luokassa oli vain yksi, joten kaikista kurvailuista huolimatta sijoituimme kolmanneksi.

Video