Kerron tähän myös viikon kolme sunnuntain treenistä, kun menee muuten järjestys sekaisin

Olin siis treenaamassa Sanna A:n ja Hanna H:n kanssa. Sen verran oli "pikku-ukko" kuiskutellut korvaani yöllä ikäviä asioita, että meinasin aluksi antaa vain Sannan treenata Joyn kanssa, mutta radan alkuosassa oli sen verran mielenkiintoinen bemarileiriltä poimittu kohta, että halusin mennä. Radan jatko kepeiltä eteenpäin olikin sitten sellainen, että olisi pitänyt jättää väliin, sillä kepeille tultiin niin tiukasta avokulmasta, ettei Joy kestänyt takaaleikkausta, joten jouduin tekemään keppien päähän päällejuoksun, mutta sitäkään en voinut tehdä vielä riittävän voimakkaasti, joten lopputulema oli että lähdimme lähes yhtäaikaa keppien päästä takaisin tulosuuntaan ja ensin rata jatkui hieman oikealle lähtien sitten kaartamaan vasemmalle ja 15 metrin luukutuksen jälkeen suoraan edessä oli putki jonne mentiin "väärästä" päästä sisään. Saadakseni Joyn menemään oikeat esteet, jouduin tekemään valeleikkauksen saadakseni sen oikeille esteille, jolloin tipahdin kuin eno veneestä. Lopulta jouduin tekemään kohdan niin, että aloitin suoraan keppien vasemmalta puolelta, jolloin sain hieman etumatkaa Joyhin ja jopa käännettyä sen pois väärältä putken suulta, mutta olin niin kaukana takana, etten saanut sitä enää putkeen haluamastanikaan päästä. Onneksi sain balsamia haavoilleni radan loppuosan välistävedoissa. Välistävetokohtaan tultiin kaariputkesta, eli koiran näkökulmasta kaksi vierekkäin olevaa hyppyä mentiin takaakiertona. Itse juoksin hyppyjen editse niin, että vartalosuuntani oli koko ajan eteenpäin, eli putki ja hypyt olivat vasemmalla puolellani. Sitten vaan yksinkertaisesti käsky "JOY" ja vastaisella kädellä näyttö hieman vasemman olkapääni alapuolelle ja Joyhan tuli prikulleen oikeaa reittiä ilman mitään ylimääräisiä mutkia!! Ja koskapa minun ei tarvinnut tehdä mitään vartalon kääntöjä tai peruutuksia, niin ei tullut edes mitään kiirettä. Kaikenlaisiin välistävetopaikkoihin ko. ohjaus ei tietty sovi, mutta aivan mieletöntä miten pienellä vaivalla tuo onnistui. Lopuksi Sanna meni saman harjoituksen Joyn kanssa ja myös hän joutui pätkimään harjoitusen niin että pääsi suoraan keppien vasemmalle puolelle. Sen verran lujempaa Sanna juoksee että sai ohjattua Joyn haluttuun putken päähän, mutta tiukille meni. Joy on taas ottanut Sannan hyvin omakseen ja tekee koko sydämellä töitä hänenkin kanssaan :)

Tiistaina oli Timon treenit.

Oma fiilis ei ollut paras mahdollinen ja tuntui etten muistaisi rataakaan. Joy oli taas hukannut jarrunsa. Esim. jaakotuksesta se meni suoraan läpi ampaisten hypyn takana noin 5 metrin päässä olevaan putkeen. Sain toki tehtyä monia hyviäkin pätkiä, mutta jarruttaminen vaati tiukkaa käskytystä ja kaarratusta oli tavallistakin enemmän. Onneksi muistin Joy hukanneen viimeksi jarrut noin pahasti edellisen kovan pakkasjakson aikana, mutten olisin varmaan alkanut järsiä ranteitani auki. Tehtiin jaakotusta niin, että lähdin heti Joyn ponnistaessa juoksemaan vastakkaiseen suuntaan ja palkkasin Joyn kun se sai minut kiinni. Saatiin lopulta tehdyksi jaakotuskin niin ettei peliväline käynyt putkessa, mutta ei se kovin kaunista silti ollut. Viljelin taas muutamaan kohtaan wiskyleikkausta ja se toimii kyllä sairaan hyvin, eli sen tiukemmin ei voi enää kääntyä. Timo tuumasi Joyn alkavan olla aika vaikeasti ohjattava, ts. käännösten eteen täytyy tehdä hirvittävästi töitä, jolloin jatko vaikeutuu. Suositteli tekemään karkuunlähtötreenejä ja pyörittämään Joyta hypyn edessä itseni ympäri.

Torstaina olin vapaapäivällä, joten lähdinpä hallille näyttämään Joylle olevani paljon kiinnostavampi kuin esteet Aloitin jaakotustreenillä, eli jätin Joyn kahden hypyn taa ja tein kolmannelle jaakotuksen. Sivusuunnassa muutaman metrin päässä oli keinu, joten Joy lähti kyllä hyvin kääntymään jaakotukseen, mutta ampaisi sitten keinulle, eikä luokseni vaikka tipautin kädestäni pallon maahan heti lähdettyäni jaakotuksesta karkuun. Niinpä vaihdoin pallon patukkaan, joka oli koko ajan kädessäni ja muutin harjoituksen niin, että jatkoin jaakotuksesta pakkovalssilla edelliselle hypylle ja palkkasin Joyn sen hypyn edessä patukalla. Jopa lakkasi keinu kiinnostamasta ja pääsin haluamaani tulokseen. Seuraavaksi rakensin tiistain treeniä vastaavan kohdan, eli A jonka jälkeiselle hypylle käännös jaakotuksella. Tällä kertaa en laittanut ansaputkea hypyn taakse, vaan niin että kun Joy kääntyisi jaakotuksesta perääni olisi sen valittava joko putki tai minut. Arvatenkin se valitsi putken, joten jouduin ottamaan jaakotukseen haltuunottosanan mukaan ja koska putkeen menosta ei tullut palkkaa, niin nopeasti tytteli ymmärsi mitä halusin, eikä enää mennyt putkeen vaan seurasi minua. Vaikeutin harjoitusta niin, että kävin laittamassa hypyn taa 2 metrin päähän tiukalla kaarella olevan putken ja kuinka ollakaan Joy lähti ihan suosiolla mukaan käännökseen. Testasin myös käännöstä toiseen suuntaan ja sittenpä Joy olikin putkessa Nopeasti se kuitenkin tajusi että tähänkin suuntaan pitää kuunnella mitä sanon. Ihan vikaksi tein haltuunottotestin yhdellä hypyllä ja putkella niin, että jätin Joyn viistossa putkeen nähden olevan putken taa ja menin putken viereen noin metrin päähän sisäänmenoaukosta. Käskytin "hyppy", "tässä" ja ojensin käden. Joy meni silmäänsä räpäyttämättäkään putkeen. Vein sen sanaakaan sanomatta takaisin lähtöön ja toistin edellisen ja niin vaan pikkuneiti ampaisi käteeni ottamaan namin. Oikeasti pitäisi muistaa palkata koiraa myös kesken treeniradan, eikä vain maalissa. Onhan se selvää, että jos palkkaa ei tule, niin vähitellen haltuunotot alkavat vesittyä, varsinkin esteistä palkaantuvan koiran kanssa.