Tänään siis uusi reissu Turkkuseen. Hitti-Areenalle saapuminen osui sikäli nappiin, että edellisen ryhmän vika koira lopetteli juuri ja pääsin oikeastaan suoraan tutustumaan rataan, 15 min etuajassa. Opettelin radan eilen illalla ja tein alustavan ohjaussuunnitelman, josta ei itseasiassa tarvinnut kovin paljon edes poiketa. Tällä kertaa olin jopa tutustunut kaikki hypyt oikein päin.... Rataantutustumisen jälkeen käytiin vielä muutama kohta Jaakon kanssa läpi ja sitten päästiin itse asiaan. Menin taas Joyn kanssa viimeisenä, mutta tällä kertaa odotusaika tuntui jostain syystä paljon lyhyemmältä kuin eilen, vaikka oli saman verran.

Heti alussa meillä alkoi tökkiä niisto. Eilenkin sen kanssa oli ongelmia, eli sain kyllä Joyn lähetettyä takaakiertoon, mutta kun vaihdoin käden ohjaavasta "niistävään", niin Joy pysähtyi epävarmana riman taakse. Viimein teimme niin, että näytin ohjaavalla kädellä sekä siivekkeen kierron, että riman ylityksen ja sehän toimi, kun vaan maltoin rauhassa odotttaa että Joy lähtee hyppyyn. Sitten tulikin kiire, eli Joyn suorittaessa mustaa kaariputkea nro 4, kirmasin itse kutoshypylle pakkovalssi-jaakotukseen. Itse olin suunnitellut tekeväni kutoselle niiston, mutta Jaakon mielestä pakkovalssi-jaakotus olisi parempi vaihtoehto, koska koiran linja pysyisi koko ajan optimaalisena seiskahyppyyn nähden. Pakkovalssissa kroppani kääntyi hieman liikaa, jolloin Joy tuli suoraan hypyn eteen ja alkoi haukkua, siitäpä sitten jaakotusta tekemään ja kirmaus seiskalle, johon tein onnistuneen päälle juoksun. Kasille poispäinkäännöllä ja hirmuisen myöhässä oleva persjättö ysin taa, joka sitten kostautui kaksi hyppyä myöhemmin vääränä ratana. Jaakko ohjeisti päästämään Joyn poispäinkäännöstä aiemmin irti, jolloin ehtisin paremmin jatkoon, joten palasin putkelle neljä ja lähdin tekemään kohtaa uusiksi. Jälleen kutoselle tehty pakkovalssi vei Joyta liian keskelle hyppyä, mutta jaakotin ja ehdin sitten hyvin seiskalle päälle juoksuun. Tällä kertaa poispäinkäännön ajoitus osui nappiin ja niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, niin olin veivannut ysin taa persjätönkin jo valmiiksi ennen kuin Joy laskeutui alas kasihypyltä Hypyltä 11 kääntö putkeen leikkauksella, putkesta koira mukaan ja pujotteluun (13) ja nollilla hypylle 25 asti. Seuraavaksi hioimme hypyn 15 käännöstä, johon olisi sopinut hyvin jenkkikäännös, jos olisin vaivautunut sen koiralleni opettamaan. Sain ihan kelvollisen käännöksen aikaiseksi, jos jätin Joyn yksin pujotteluun, tein ennen hyppyä 14 persjätön ja kiiruhdin sylivekkiin hypylle 15, mutta kaikki tämä edellytti koiran jättämistä täysin oman onnensa nojaan kepeille. Hyvinhän Joyn sen kesti, mutten tiedä uskaltaisiko jättää sitä ihan noin kisoissa... Kauempaa ohjattu käännös ei ollut mitenkään tehtynä hyvä, joten kotiläksyksi tuli käännösten opettaminen. Lopuksi menimme vielä 19-20 välin poispäinkäännöllä. Tein sen alunperin sylkkärillä, mutta pidin liian kauan kiinni, jolloin Joy kääntyi hypylle näytöstäni ensin minuun päin ja sitten vasta esteelle. Nyt ohjaus onnistui ihan hyvin, eli piti vain vapauttaa riittävän ajoissa. Tällä kertaa pääsinkin sitten kirmaamaan radan loppuun asti, eli puomin jälkeen lähetys takaakiertoon ja twistillä kääntö hypylle 25 ja lähetys A:lle, itse layeröiden putki. Hypylle 27 jaakotus, lähetys putkeen, hyppy 29 takaakiertona ja päälle juoksun kautta ohjaus maaliin.

Joy toimi erittäin hyvin juoksustaan huolimatta ja vaikka selkeästi hieman vieroksui farkkujaan, niin menoa ne eivät haitanneet yhtään.

Tänään oli TSAUn 3-lkan kisat, jonne Jaakko oli menossa suoraan koulutuksesta. Juuri kun hän oli lähdössä Janita soitti kertoen enää olevan 33 koiraa jäljellä Zenin vuoroon. Janitan oli ensin pitänyt viedä Zeniä, mutta Jaakko ehtisi juuri ja juuri itsekin. Pakko oli heti kotiin päästyäni katsoa kuinka Jaakon kävi. Noh, oli sitten voittanut luokan ja itse asiassa lopuissa kahdessa startissa vienyt Janitan kanssa kaikki kolme palkintosijaa. Melkoisen vakuuttavaa