Olin tänään töissä ja kiiruhdin sieltä päästyäni kotiin hakemaan koirat ja vaihtamaan treenikledjut ylle. Parinkymmenen minsan lämppälenkin jälkeen menimme halliin ja suunnittelin pienen treenipätkän, jonka menin ensin Joyn kanssa. Pätkä tuntui sen verran kivalle, että päätin tehdä sen myös Daikulla ja alku sujuikin hyvin, mutta koska Daiku ei kestänytkään kepeillä leikkaustani päädyin toisella yrittämällä tekemään keppien päässä "päälle juoksun" ja olin sitten törmätä Daikuun. Täpärästi törmäyksen väistettyäni lähdin kirmaamaan ja kuinka ollakaan vasen kantapääni töksähti lattiaan, polvi taipui yli taaksepäin ja repivä tunne iski reiteen Hetken aikaa otin tukea putkesta ja könkkäsin sitten ensiapulaukulle kylmäpakkausta hakemaan. Koskapa treeniajastani oli kulunut vasta parisenkymmentä minuuttia päätin jatkaa treeniä, eli sidoin kylmäkääreen sideharsolla reiteen ja hölköttelin menemään. En tiedä puuduttiko kylmä sen verran kipua että pystyin hölkkimään, mutta eiköhän tuo viimeistään tiistaina selviä. En tiedä kauanko minulla menee kunnes opin muistamaan venytellä ennen agiliitoa. Jalka on tuntunut viime päivinä niin hyvälle, että eilen treenasin crosstrainerilla vartin verran, kuntopyöräilin 16 km ja tein jopa venytyksiä. Tämän päiväinen loukkaantuminen aiheutti taas muutaman viikon takapakin, mutta toivottavasti opin tästä jotain (luultavasti en). Tuleva viikko on agilityn täyteinen, eli tiistaina on SM-ryhmän treenit, keskiviikkona Daikun ryhmätreenit, perjantaina menen Joyn kanssa Janitalle ja viikonloppuna on kumpanakin päivänä kisat, eli yhteensä neljä starttia.

Meillä on hallisäännöissä määrätty, että hallin on oltava tyhjä, kun omaa vuoroa seuraava vuoro alkaa ja että halliin myös tullaan sisälle vasta oman vuoron alettua. Pidän tarkasti huolen etten mene koiran kanssa halliin ennen oman hallivuoroni alkua ja ilman koiraakin menen vain jos on joku syy sinne mennä ja silloinkin varmistan ettei edellinen koirakko ole enää esteillä. Toisaalta kun oma aikani alkaa marssin halliin kuin omistaisin sen, sillä olen siihen mielestäni oikeutettu varaukseni myötä. Pyrin lopettamaan treenin viisi minuuttia ennen treeniaikani loppumista ehtiäkseni rauhassa ulos ennen kuin seuraava varaaja saapuu sisään ja odotan näin myös muidenkin toimivan. Joy ei juurikaan häiriinny jos joku halliin tunkee, mutta Daiku antaa lähdöt. Yksi aika ikävä tilanne on tämän asian takia käynytkin, vaikkei kenellekään mitään käynytkään. Tänään olimme hallin päädyssä pukemassa, kun kolme minuuttia ennen vuoroni loppumista hallin ovesta pölähtää kirjava joukko koiria omistajineen. Onneksi Elisa ehti napata Daikun hihnaan ennen kuin mitään ehti tapahtua, mutta koska olin jalkani takia jo valmiiksi aika pahana, jouduin roikkumaan itsehillintäni rippeissä etten olisi räjähtänyt. En kuitenkaan malttanut yrityksestäni huolimatta olla mainitsematta sääntöpykälästä seuraavan ajan varanneelle, joskin tuli onneksi ihan suht nätisti suusta ulos. Jäähdyttelylenkillä oma pikkumaisuuteni alkoi sitten harmittaa ja toivoin että olisin pitänyt suuni kiinni, kun ehkä he olivat huomanneet jo minun lopettaneen tai sitten jonkun kello oli muutaman minsan etuajassa. Kotiin ajeli suhteellisen masentuneissa aatoksissa oleva tätsy Paska reissu, mut tulipa tehtyä.

ps. muista ostaa treenireppuun kylmäpakkaus