Tappotahtinen työviikkoni on alkanut, tai itse asiassa puoliväli jo häämöttää. Olen siis tämän viikon töissä yksin ja tunteja kertyy 7 päivänä yht. 61,5. Työputki ei jää suinkaan siihen, vaan jatkan vielä samaan syssyyn normaalin 5 päiväisen työviikon. Yllättävän hyvin on kuitenkin mennyt, siis jaksamisen suhteen, vaikka illat pakerran JAUn kisojen ennakkotöiden parissa. Onneksi äitini on koiria ja taloutta hoitamassa, muuten tästä ei olisi tullut yhtään mitään.

Eilen aamupäivällä sain elämäni neljännen tai viidennen "mummotautikohtauksen". En siis oikeasti tiedä mistä on kyse, mutta mielestäni kyse on menkkojen alkuun liittyvä hormoonihäiriö. Edellinen minulle sattui 9.11.07 ja sitä edellinen muutama vuosi aiemmin. Ekan sain joskus 10 vuotta sitten alle kolmekymppisenä. "Kohtaukseen" liittyy normaalia vähäisemmällä vuodolla alkaneet menkat ja vuorokauden sisällä alkamisesta alkaa olo nopeasti huonontua, kunnes hikoilen erittäin voimakkaasti, varsinkin kasvojen alueelta. Hikosin niin kovin, että otsatukka ja ohimot olivat hiestä märät, kun samaan aikaan minua alkaa heikottaa, eli silmissä ei suinkaan sumene, vaan näkökenttä on sen oloinen että pelkään pyörtyväni koska tahansa. Kasvoni olivat aivan kelmeän väriset ja alkoi janottaa. Tätä "riemua" kesti puolisen tuntia ja yritin siinä palvella asiakkaita. Emmi kävi sopivasti työpaikallani ja lupautui hakemaan minulle kaupasta jotain, mutta tiedän että vain nukkumaan meneminen auttaa. Onneksi olotila alkoi korjaantua, mutta kokemuksesta tiesin, että seuraavaksi iskee vilukohtaus. Välivaihe oli sangen outo, kun hikihelmiä kohosi kasvoille, mutta käsivarret ja jalat olivat kananlihalla. Viluvaihe meni nopeammin ohi kuin hikoilu ja onneksi minulla oli töissä pitkähihainen paita, mutta kovasti olisin kaivannut vielä vilttiä ympärilleni. Yritin koko ajan juoda paljon, mutta ruokahalu katosi täysin, eli oikeastaan pakotin itseni syömään jotain pientä. Kun olotila viimeinkin korjaantui, ei minulla ollut loppupäivänä mitään hätää. Silloin kun sain "kohtauksen" ekan kerran kävin asian tiimoilta gynellä, jossa tsekattiin ultralla poikkeamia. Mitään ei löytynyt, enkä ole sen jälkeen asiaa tutkituttanut, vaiva kun esiintyy niin harvakseltaan, ettei sitä edes tahdo muistaa ennen kuin se napsahtaa kohdalle. Koska vaiva on satunnainen ja nopeakestoinen, en usko siihen olevan edes mitään lääkettä.

Värkkäsin eilen Joyn kisakirjan loppuun. Eka muovitus meni ihan persiilleen, muovissa olleen rutun takia, mutta sitten keksin näprätä mattoveitsen avulla kuvan kansista irti ja kun kontaktimuovikin lähti kuvaa vahingoittamatta irti, niin muovitin sen vain uudestaan.

Ai niin, melkein unohdin leuhkia, että Kerryn Kutka-poika (Kerry-Ketterän Vitsi Veikeä) kävi eilen menestymässä agilitykisoissa saaden ekan sijoitusnollansa, ONNEA!!!