Mainitsin edellisessä postauksessani, että käytän Polarin urheilukelloa ja Polar Flow -sovellusta. Yllätys olikin melkoinen huomattuani, että Flow-sovelluksen sai synkronoitua Painonhallintataloon, joten aktiivisuustietoni menevät sinne suoraan. Sitä kautta tiedot välittyvät myös Omakantaan Hyvinvointi-osioon. Valitettavasti yksittäiset treenit eivät sinne mene automaattisesti, eli vain askeleet + päivän aktiivisuus minuutteina. Lisäksi on käytettävissä erillinen sovellus, jolla voi syöttää esim. nyrkkeilytreenit. En sitten tiedä onko näillä tiedoilla muuta ideaa kuin oma seuranta. Todella hyvä fiilis on tästä projektista, eiköhän tämä tätsy saada järjestykseen. Vuosi aikaa tehdä töitä kohti pysyvää muutosta ja päivä päivältä parempaa oloa. 

Viikkoa myöhemmin suuntasin työterveyslääkärille kuulemaan verikokeideni tulokset. Hemoglobiini oli hienosti 140, verensokeri 6, kilppariarvot normaalit ja kokonaiskolestroli... 7,1. Minulla on kuitenkin melkoinen sukurasite, isäni menentyi sepelvaltimotukokseen 37-vuotiaana ja äidilläkin on ollut infarkti ja pallolaajennuksia. Niinpä lääkäri määräsi minulle Atorvastatin-nimisen lääkkeen, jota nyt syön kolme kuukautta ja menen sitten kontrolliin. Statiinit nostavat reilusti riskiä sairastua 2-tyypin diabetekseen, lisäksi on paljon muitakin haittavaikutuksia, joten en ole tästä kovin innoissani, mutta katsotaan nyt mitä tuleman pitää. Verenpainetta olin seurannut kotona neljän päivän ajan aamuin illoin mittamalla ja lisäksi oma mittarini oli mukana, joten pääsimme varmistamaan että se näytti oikein. Ilmeisestikin jännitän niin paljon lääkärikäyntejä, että paineet nousevat. Kotimittaustulokset nähtyään lääkäri totesi etten tarvitse verenpainelääkitystä. Lääkäri oli kanssani samaa mieltä, etten ehkä hyötyisi ravintoterapeutilla käynnistä riittävästi, mutta hänellä oli toisenlainen idea. Hän kysyi olisinko kiinnostunut vuoden kestävästä virtuaalisesta valmennuksesta. Mukaan pääsee vain lääkärin lähetteellä ja hän oli pari henkilöä lähettänyt jo sinne aiemmin - hyvin kokemuksin. Valmennus ei maksaisi minulle mitään. Tarjolla olisi kaksi eri vaihtoehtoa, joista tiukempi alkaisi kuukauden mittaisella ene-dieetillä, jossa syötäisiin tuo aika lähinnä pussikeittoja. Tästä kieltäydyin heti, mutta muuten tämä tuntui ihan minun jutulta ja niinpä sain lähetteen Painohallintatalon valmennukseen. Ennakkotiedon mukaan menisi pari viikkoa ennen kuin saisin omat tunnukset palveluun, joten illalla aloin etsimään netistä käyttökokemuksia ja ennen kaikkea ruokaohjeita. Viimein vauva.fi-sivustolta löysin vuoden takaa postauksen, jossa oli malliruokavalio. Eipä siinä mitään, heti sen kimppuun vaan. Sellaisen poikkeuksen tein, että työpäivinä käyn edelleen ulkona syömässä, mutta katson vain tarkemmin mitä lautaselleni laitan.

Esimerkki ruokavaliosta on tällainen:

Käytä kasviksia runsaasti usealla aterialla päivän mittaan, vähintään n. 2 dl/200 g pääaterioilla (raasteena, pilkottuna, salaattina tai keitettynä) ja yhteensä vähintään n. 500-600 g päivässä.

Levitä leiville pehmeää kasvirasvalevitettä (60-70%), käytä ruoanvalmistukseen/salaatin kanssa päivän mittaan n. 2 rkl öljyä/öljypohjaista salaatinkastiketta ja nauti kalaa ainakin 2-3 x viikossa.

Voit käyttää lisäksi vapaasti vettä, vähäsuolaista kivennäisvettä, teetä, kohtuullisesti kahvia (2-3 kkp) ja light-juomia aterioiden yhteydessä ja välillä (yhteensä n. 2 l).

Nauti ateriat oman aikataulusi mukaisesti, kuitenkin mielellään n. 3-4 tunnin välein. Jos liikut paljon töissä tai vapaa-ajalla, nauti molemmat päivän välipalat ja tarvittaessa vielä yksi lisävälipala.

Aamiainen klo 9-10:

• 1-2 viipaletta runsaskuituista leipää TAI n. 2 dl puuroa (ruis, neljänviljan tmv.) TAI 2-3 rkl hiutaletta/lesettä/mysliä (ei muromysli)

• 2 tl kasvimargariinia TAI 1 rkl pähkinöitä/siemeniä

• 1 dl (n. 100 g) maitorahkaa TAI 2 dl rasvatonta maitoa, jogurttia tai piimää

• 3-4 viipaletta vähärasvaista juustoa/täyslihaleikkelettä TAI 5 rkl raejuustoa TAI 1 kananmuna

• 1 dl marjoja

• vihanneksia

Välipala tarvittaessa (esim. klo 11):

• 1 pieni hedelmä tai 1 dl marjoja

• pieni kourallinen pähkinöitä (n. 3 rkl) TAI 3 siivua leikkelettä tai vähärasvaista juustoa

Lounas (esim. klo 12-13):

• 1 keskikokoinen peruna (2 pientä) TAI vajaa 1 dl riisiä tai pastaa tai perunamuusia TAI viipale leipää

• n. 100-120 g kala-, kana- tai liharuokaa

• puoli lautasellista kasviksia (n. 200 g)

• 1 rkl kasviöljyä ruoanlaitossa tai salaatinkastikkeena

• pieni lasillinen rasvatonta maitoa tai piimää

Välipala (esim. klo 15-16):

• 1 dl maitorahkaa TAI 2 dl jogurttia tai piimää TAI 5 rkl raejuustoa TAI 3-4 viipaletta (30-40 g) vähärasvaista juustoa/täyslihaleikkelettä

• 1 dl marjoja TAI 1 pieni hedelmä TAI 100 g kasviksia

• 1 rkl pähkinöitä/siemeniä TAI ¼ avocadoa

Päivällinen (esim. klo 17-19):

• 3 dl keittoa (sis. n. 100-120 g kanaa, kalaa tai lihaa sekä lisäksi kasviksia/juureksia)

• 1 viipaletta leipää

• 1 tl kasvimargariinia

• pieni lasillinen maitoa tai piimää

TAI

• 2-3 dl laatikkoruokaa + 50 g raejuustoa

• pieni lasillinen maitoa tai piimää

• puoli lautasellista kasviksia (n. 200 g)

• 1 rkl kasviöljyä ruoanlaitossa tai salaatinkastikkeena

TAI kuten lounas

Iltapala (esim. klo 21-22):

syö sellaisenaan tai tee smoothieksi, lisää tarvittaessa sekaan vettä/maitoa

• 2 dl rahkaa tai jogurttia

• 1 dl marjoja (n. 50 g)

• 1 pieni banaani

• 1 rkl pähkinöitä tai siemeniä

• 2 rkl lesettä tai hiutaleita 

Tiivis ateriarytmi on aiheuttanut painetta varsinkin lomalla ja viikonloppuisin, kun nukun mielelläni pitkään, mutta aina on mahdollista tiputtaa pois yksi ateria. Muuten on kyllä ollut helppoa eikä nälkää ole tarvinnut nähdä.

Huhtikuussa päätin aloittaa myös Porin juoksukoulun. Kyseessä on 11 viikkoa kestävä juoksuohjelma, jonka ideana on treenata tuossa ajassa sohvaperunasta 10 km juoksija. Olen treenannut tällä ennenkin ja hyväksi havainnut. Tosin kympin olen juossut joka kerran jo 10 viiikon tiistaina, jolloin ohjelmassa on 5 km + 20 min juoksu. Kun kilometrejä on takana jo kahdeksan, niin olen todennut ettei kaksi tunnu enää missään. Juoksusta ei kuitenkaan ole koskaan jäänyt minulle harrastusta, kun en ole saanut päätettyä miten jatkan ohjelman päätyttyä. Mitään intohimoa osallistua esim johonkin juoksutapahtumaan ei ole vielä ollut, naistenkymppiä joskus harkitsin. No, mutta tällä kertaa pääsin juoksemaan kaksi ensimmäistä viikkoa, mutta sitten venäytin melko pahasti vasemman nilkan nivelsiteet, joten jouduin jättämään juoksukoulun kesken ja pitämään myös taukoa nyrkkeilystä. Nyrkkeilyn pariin pääsin melko pian takaisin, mutta jouduin karsimaan osan lihaskuntotreeneistä, ettei nilkka päässyt pyörähtämään uudestaan. 

Tätä kirjoittaessani sekä agility- että kuntonyrkkeilytreenit ovat kesätauolla. Kuntonyrkkeilyä pidetään kuitenkin satunnaisesti, joten pyrin käymään aina, kun ohjattuja treenejä on tarjolla. Juoksukoulunkin alointin alusta ja ainakin toistaiseksi nilkka on kestänyt, pieniä kolotuksia lukuunottamatta. Nyt on menossa kuitenkin vasta viikko kolme, mutta toivotaan että nilkkakin vahvistuu pikkuhiljaa. Toinen uhkakuva on nykyinen elopainoni, mutta kuunnellaan nyt kroppaa tarkalla korvalla.

Sekä kuntonyrkkeilyssä että juoksukoulussa minulla on apunani Polar M430-urheilukello ja Polar Flow -sovellus. Nyrkkeillessä pidän sykevyötä, koska kello jää ikävästi hanskojen alle. Muuten kello mittaa sykkeet suoraan ranteesta.

Viisi päivää myöhemmin Kerry oli selkeästi hieman reippaampi, tosin ei se minusta erityisen kipeän oloinen ollut koko aikana, välillä vain vähän vaisu, mutta olin pitänyt sitä ihan normaalina lähes 15-vuotiaan koiran käytöksenä. Viimeisenä aamunaan se oli kuitenkin poikkeuksellisen vaisu, ei esim. tullut aamiaisen aikana keittiöön lainkaan, vaikka yleensä pötkötteli pöydän alla. Piehtaroi kuitenkin tyytyväisen oloisena sängyssä.

Eläinlääkäriin päästyämme virtsarakko ultrattiin ensin Kerryä rauhoittamatta, eikä kasvusto ollut lainkaan pienentynyt. Kerry sai rauhoitteen ja katetrilla yritettiin saada näytettä virtsarakon kasvustosta. Rauhoituksesta huolimatta Kerry reagoi katetriin, joten Kerry nukutettiin. Katetrin paikalleen saaminen osoittautui hyvin hankalaksi, olin välillä itse avustajana valoa näyttämässä. Hoitaja valvoi anestesiaa ja ell yritti päästä käsiksi virtsarakon kasvustoon. Toimenpide kesti niin kauan, että aloin jo miettiä pitäisikö minun viheltää peli poikki. Sitten ell pyysi hoitajaa kääntämään hieman Kerryn asentoa ja hetken päästä huomasin kuinka ell:n suu loksahti auki. Tässä kohtaa silmäni nauliintuivat ultran näyttöön ja pian ell kertoikin löytäneensä virtsarakon ulkopuolelta 4-5 cm kasvaimen, joka painoi virtsaputkea ja -rakkoa. Kasvain muistutti läheisesti golfpalloa.... Tässä kohtaa päätös oli erittäin helppo, enkä edes odottanut mitä ell sanoo vaan kerroin, ettei enää jatketa ja että Kerry päästetään ikiuneen. Sekä hoitaja että ell kertoivat päätöksen olevan rohkean, mutta minusta olisi ollut äärettömöän suurta itsekkyyttä lähteä enää herättämään Kerryä. Toki olisihan virtsarakon kasvusto voinut olla esim verihyytymä, jonka olisi voinut hoitaa. Jos kyseessä olikin kasvain, oli se jo niin suuri, ettei sitä olisi voitu enää leikata, eli jos se olisi hyvälaatuinen, olisi edessä oireiden mukainen hoito, mutta pahalaatuista hoidettaisiin sytostaateilla. Virtsarakon ulkopuolisesta kasvaimesta ell epäili, että olisi esim. emätinkasvain, eikä sen hoitomahdollisuuksista edes keskusteltu. 

Koostin Kerryn elämästä videon, joka löytyy täältä: https://www.youtube.com/watch?v=cK9aaW8QqL8

Kerry oli koiralaumani johtaja. Kyllä se välillä komensi minuakin, Kerryn huolehti etten nukkunut öitäni sohvalla, vaan kävi herättämässä minut aina jossain vaiheessa yötä. Kerry alkoi nukkua yksin sängyssä vasta viimeisellä viikollaan, kun aiemmin nukkui aina iltaisin vieressäni sohvalla, kunnes sitten vaati siirtymistä makkariin. Vuosia Kerry huolehti myös jalkapohjieni pesusta ja joskus mietinkin miten aikanaan osaan nukkua, kun kukaan ei enää nuku peiton alla jaloissani. Eräänä päivänä tajusin, ettei Kerry ole enää aikoihin nukkunut peiton alla. 

Jos tulisin joskus sairaaksi,
väsyneeksi ja heikoksi,
jos kipu untani häiritsisi,
tee se silloin, ystäväni.

Älä anna surunkaan estää,
yritä minun vuokseni kestää
ystävyytemme raskain koetus,
jäähän meille rakkaus, luottamus,
joka kesti monta yhteistä vuotta.
Miksi pelkäämme tulevaa suotta?
Kärsimystä et minulle halua,
autathan pääsemään tuskasta.
Ymmärrän syvän surusi,
tuntuu lopulliselta lähtöni.
Älä silti ole lohduton,
menen sinne, missä hyvä on.
Pysythän luonani, vieressäin,
loppuun asti lähelläin.
Se teko on oikean ystävän,
rakastavan ja ymmärtävän.
Eve Kuismin (suomennos)

Tässä hieman videokuvaa tältä päivältä: https://youtu.be/ph3G_dAPgBc

Verkkokaupassa oli hyvässä tarjouksessa Treat & Train -namiautomaatti. Vempain toimii kaukosäätimellä. Niinpä olen treenaillut hieman tasapainotyynyn kanssa. Ajatuksena tietty treenata Joyn takajalkojen lihaksia. Tietty muidenkin pitää saada treenata ja Kerryn takia automaatin äänimerkki pitää olla täysillä, mutten se ei enää sitä kuule. Tokihan tämä vempain sopii monenlaiseen kouluttamiseen, mukana tuli oikein dvd:kin, mutta se on vielä katsomatta. Agilityväki käyttää näitä apuna mm. kontaktien opettamisessa. Tästä voit kurkata miltä treeni näyttää: https://youtu.be/_IoZ6jM3yC0

Kotiin päästyäni kosteusmittaaja tuli käymään. Keittiön laminaatti kuiva, mutta syvemmällä kosteutta. Eteisen lattia kuiva. Mutta kellarin puolelta pintakosteusmittarilla tulikin suurempia lukemia ja aluekin oli laajempi. Loppuviikosta kosteusmittaaja lähettää rapsan vakuutusyhtiöön, jonka jälkeen selviää joudunko maksumieheksi, vai osallistuuko vakuutusyhtiö jotenkin. Pessimisti ei pety, joten unettomia öitä on edelleen luvassa. Joka tapauksessa, vähintäänkin keittiön lattia revitään auki ja sitten seuraa x-viikkoa kuivatusta. Ainakin purkutöiden ajaksi joudun lähtemään evakkoon, koska en halua jättää koiria kotiin kiljumaan raksamiehille. Kosteusmittaaja oli sitä mieltä ennen kellarikäyntiä, että remontin aikana asunto olisi keittiön vesipistettä lukuunottamatta asumiskelpoinen. Viikonloppuna alan raivata keittiötä ja varmaankin varmuuden vuoksi myös eteistä kaikesta tavarasta.

Tiistaiaamuna Joy käytti jalkaa jo jonkin verran, mutta illalla oli taas lähes täysin kolmijalkainen, eli piti lähinnä varpaiden kärkiä silloin tällöin maassa. Melko masentunein ajatuksin suuntasimme Jennin vastaanotolle Järvenpäähän. Jenni käsitteli Joyta pitkään. Lihaksistosta ei löytynyt mitään selitystä vaivaan, Jenni antoi kuitenkin hieman sähköimpulseja leikatun jalan etureiteen. Lisäksi pumppasi moneen otteeseen jalkaa suoraksi ja koukkuun, jotta saisi ainakin kiihdytettyä aineenvaihduntaa. Hämmästykseni olikin melkoinen, kun ulos mentyämme Joy kävelikin neljällä jalalla. Ainoastaan kotona könkkää kolmella, jos on ollut nukkumassa häkissä. Jalassa oli implantin alareunan kohdalla pieni rupi, joka on tänään irronnut. En tiedä onko nuohonnut siitä jalkaa vai mitä. Leikkauksessahan poistettiin nivelkierukan takahaarasta irtauma. Voi siis olla, että harkitsematon painon siirto taakse aiheutti voimakkaan kivun ilman tuota iskunvaimenninta. Toivottavasti ei ole tullut mitään leikkaushoitoa vaativaa vammaa. Huolta on nimittäin muutenkin riittänyt, maanantaina töistä tullessa huomasin keittiössä vesivahingon, joten olo on ollut viime päivinä suht sekava, koskapa öisin pitää herätä vatvomaan kaiken maailman kauhuskenaarioita. Tuleva maanantai on jännittävä päivä. Ensin aamulla Joyn leikkauksen 6-viikkoiskontrolli ja sitten perään taloni kosteuskartoitus. Sen jälkeen pitäisi mennä päiväksi töihin. Jos tulee paljon huonoja uutisia saattaa olla, että iskee hermoromahdus. Pessimisti ei pety, jne.

Tässäpä vielä pieni videonpätkä, alun palloepisodi on maanantailta kun tulin töistä ja päästin Joyn pois häkistään. Tikaskävely on tältä päivältä: Joyn puuhia (Tikasharjoitus oli selvästi vielä liian haastava, jalka kipeytyi)

Viime viikolla lomani loppui ja palasin töihin. Äitinikin lähti kotiinsa lauantaina. Sunnuntaina minulla oli Funnyn kanssa kisat Helsingissä. Pähkäsin pitkään lähtisinkö Funnyn kanssa kaksin, vai ottaisinko Joyn ja Kerryn mukaan. Koska kyseisellä kisapaikalla auto pitää jättää vähän kauemmaksi päätin jättää turistit tällä kertaa kotiin. Viivyin kisareissulla yli viisi tuntia, jonka Joy vietti olohuoneessa olevassa metallihäkissä. Kotiin tultuani Joy oli selvästi hieman kiihtyneessä tilassa ja huomasin sen juoneen vesikupin tyhjäksi. Lähdin samantien kävelyttämään koiria ja huomasin Joyn alkaneen töpöttää leikatulla jalallaan. Iltakävelyllä liike näytti hieman paremmalta, mutta taas maananaina töpötti jalalla vietettyään työpäiväni ajan häkissä. Lisäsin hieman kipulääkkeen määrää, mutta sillä ei ollut vaikutusta asiaan.

Eilen illalla vein Joyn ja Funnyn fyssarille. Jenni katsoi Joyn liikkumista ja sanoi heti ettei Joy onnu jalkaa, vaan se ei astu sillä kunnolla alle. Joyn selkä oli aivan jumissa, kuten myös takareidet. Arvelin, että Kerry on luultavimmin protestoinut sunnuntaina kotiin jäämistä ja koskapa Joyn on varmasti pitänyt osallistua protestiin haukkumalla, niin on todennäköisesti viettänyt häkissä paljon aikaa seisten. Myllätyn näköinen häkki ei ollut ja laitoin siihen lauantaina kunnon alusen, jolloin häkissä ei voi myöskään liukastua. Jenni tosin sanoi, että lihakset ovat voineet jumiutua myös sen takia, että Joy ei pääse liikkumaan kovin paljoa. Toki kotona ollessani sillä on käytössään noin 4 m2, mutta poissa ollessani alle 1 m2. Hyvä uutinen oli, että polvi ei vaikuttanut lainkaan kipeältä. Jenni pumppasi sitä koukkuun ja suoraksi, eikä Joy reagoinut lainkaan. Näin ollen annoin sille enää eilen illalla hoidon jälkeen kipulääkettä ja vielä tänä aamuna, mutta nyt aion lopettaa kipulääkityksen. Aloitan myös harjoitukset painon siirtämiseksi ko. jalalle, sillä siitä on alkanut lähteä lihakset. Olen myös alkanut pidentää kävelylenkkien pituutta. 

Tänä iltana viettäessäni Joyn kanssa laatuaikaa sen omassa aitauksessa Joy päättikin ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen leikkiä vähän tennispallolla, joka on ollut pitämässä sille seuraa öisin. Liityin mukana leikkiin, kun Joy päätti alkaa repimään palloa kaljuksi. Leikittiin ihan nätisti, Joy oli maassa ja pallo etujalkojen välissä, minä sitten mukamas otin palloa pois Joyn muristessa leikkisästi. Nousi sitten istumaan, olisi ilmeisesti halunnut että heitän pallon kopiksi. No todellakaan en ala heittämään edes sitä 20 cm matkaa, kun ei tarvitse olla kovin neropatti tajutakseen, että palloon syöksytään sitten vauhdilla kiinni. Liikutin palloa vähän eteenpäin häkin pohjalla ja Joy liikahti, mutta ilmeisen varomattomasti, sillä nyt selkeästi sattui. Pallo jäi niille sijoilleen ja könkkäsi kolmella jalalla pois häkistä. Ei sitten vähään aikaan astunut leikatulla jalalla lainkaan, vaan meni ortopediselle sohvalleen pötköttämään. Rapsuttelin hieman, jolloin keikahti tyytyväisenä selälleen. Täytyy muistaa, että leikkauksesta on vasta 25 päivää, joten luu ei ole vielä täysin luutunut. Niinpä jokin virheliike saataa aiheuttaa kipureaktion. No mutta, jatkellaan edelleen päivä kerrallaan, hieman olen jo miettinyt josko muokkaisi makkarin Joylle sopivaksi, niin sen ei tarvitsisi enää olla päivisin häkissä. Jenkkisängystä pitäisi ottaa alaosa pois, niin että olisi pelkkä runkopatja lattialla, niin Joylla ei olisi mitään mihin hypätä. Tosin sitten olisi mahdollista tehdä vähän spurtteja, joten ehkä ei ole vielä fiksu veto. Toinen vaihtoehto voisi olla, että ympäröisin kevythäkin kompostiaidalla, jolloin jos Joy pääsisi häkistä ulos, ei se pääsisi kuitenkaan sen kauemmaksi. Tuo kevari on nimittäin kokoa briardi, kun taas metallihäkki on lähes puolet pienempi. Näihin tunnelmiin, tsau, tsau! Ja kahden viikon päästä Joy pääsee taas fyssarille.

ps. edellisen leikkauksen jälkeen Joy kävi prikulleen samaan ajankohtaan toisella fyssarikäynnillään. Jennin mielestä Joyn jalka on ainakin tässä vaiheessa parempi kuin silloin samaan aikaan. Nyt mennään samoilla jumppaohjeilla kuin silloin, lukuunottamatta lumessa kävelyä. Joyn fyssarikäynti 24 vrk TTA-leikkauksen jälkeen.

Eilen ajelin Joyn turkin ja käytiin fyssarilla. Itse jalkaa ei käsitelty kovinkaan paljoa, Jenni teki sille jonkin aikaa ojenna ja koukista -harjoitusta ja kertoi liikeradan olevan jo hyvä. Kerroin miten minua arveluttaa tehdä ko. jumppaa Joylle, kun pelkään satuttavani. Jenni kertoi ettei ole tällä kertaa välttämätöntä, koska Joy ojentaa ja koukistaa jalkaa jo omatoimisestikin. On siis tehnyt merkkauspissoja kipeän jalan varassa tyttömäisesti toista takajalkaa nostaen ja takajalkojen venytyksiä suoraan taakse niin, että painaa lopuksi lantion maahan. Painonsiirtoharjoitukset ja muu voimaharjoittelu aloitetaan myöhemmin. Nyt keskityttiin lihasjumien avaamiseen. Sovittiin myös uusi aika kahden viikon päähän. Jenni kävi läpi myös Funnyn, sillä kaksi viikkoa sitten, eli päivää ennen Joyn ristisiteen katkeamista koirat törmäsivät rajusti yhteen kotipihallamme. Funny lähti juoksemaan taloa ympäri ja hetken mietittyään Joy lähti vastaan. Tulivat talon kulmalle samaan aikaan ja kuului läsähdys, jonka tulkitsin siten, että jommalla kummalla leuat loksahtivat kiinni. Joy alkoi vaikertaa ja tuli luokseni. Katsoin suuhun, olisiko purrut kieleen, mutta kaikki näytti hyvälle ja Joykin hiljeni heti. Katsoin vielä Joyn perään kun ravasi sisälle, koska ensimmäinen huoleni kohdistui luonnollisestikin Joyn polviin. Funnyä en tuolloin edes tsekannut, koska käyttäytyi normaalisti. Seuraavana aamuna Joyssa ei ollut huomattavissa mitään, mutta Funny ontui etujalkaa levosta noustuaan. Vertyi kuitenkin muutaman askeleen jälkeen ja oli aamukävelyllä oireeton. Illalla kuitenkin ontui taas ensimmäiset askeleet levon jälkeen ja vingahti kun yritin nostaa. Tästä syystä Joy tuurasi illan agilitytreeneissä Funnyä. Hyppykorkeus oli 20 cm, eivätkä esteet tuottaneet ongelmia. Pallopalkkaan kiinni käydessä ristari sit sanoi poks. On hyvin mahdollista, että koirien yhteentörmäys oli kuitenkin pääsyyllinen ristarin katkeamiseen. Niin tai näin, Funnylla oli vasemmassa lavassa vaijerimainen lihasjumi, eikä mitään muuta löytynyt. Lepää nyt tämän päivän ja huomenna mennään kokeilemaan kipeytyykö agilitystä. Huomasin myös viime viikolla, että Joyn alakulmurista oli lohjennut tuossa rytäkässä pieni pala. Onneksi ei käynyt pahemmin. 

Olen nyt muutaman päivän kävelyttänyt kaikki kolme koiraa kerralla. Nyt kun olen lomalla on mahdollista kävelyttää ne kahdessa erässäkin, eli tehdä päivässä kuusi koiralenkkiä, mutta mukavampi kävellä porukalla, niin kenenkään ei tarvitse jäädä kotiin stressaamaan yksinoloa. Jatkossa aion tehdä niin, että Kerrylle saa riittää Joyn tekemät lenkit ja teen sitten Funnyn kanssa kaksin yhden pidemmän lenkin päivässä. Josko vaikka aloittaisi sen kanssa hölkkälenkit.